elämänkumppani Alex Schwarz (Kuva: Siperia Lapponica)
Loma luonnon keskellä, koirien ja hevosten ympäröimänä, on juuri sitä, mitä Siperia Lapponica Inarin Tirrossa tarjoaa ystävilleen.
– Kaikki meidän retkemme on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat tottuneita luonnossa liikkujia. Retkeilijöitä ja seikkailijoita, joilla on kokemusta luonnon keskellä elämisestä, yrityksen vetäjä Tinja Myllykangas kertoo. Niipä yritys ei esimerkiksi pue asiakkaitaan, vaan jokaisella retkelle osallistuvalla pitää olla valmiina retkeilyvarustus.
Mutta sitten luvassa onkin ainutlaatuisia elämyksiä Muotkatunturin erämaassa, jossa ei ole teitä eikä palveluita – eikä juuri kulkijoitakaan.
Siperia Lapponica löytyy Tirrosta, Angeliin vievän maantien lähistöltä. Vieressä virtaa Vaskojoki, Inarin kylään on parikymmentä kilometriä.
Siperia Lapponican voimakaksikko Tinja ja Alex. (Kuva Daniel Kohl). Oikealla: Alaskan Yukonista polveutuva husky Inarin tunturissa. (Kuva: Siperia Lapponica)
Rekikoiratilalla on lähes 70 koiraa. Nykyään laumassa on pääasiassa alaskanhuskyjä, joiden ensimmäiset yksilöt on haettu Alaskasta.
– Ne ovat parhaita rekikoiria ja voittaneet maailman kovimpia rekikoirakisoja, Myllykangas kehuu ja kiittää sitä, kuinka hyvin Alaskassa vaalitaan rekikoiran ja ihmisen yhteistyötä.
– Alaskanhuskyt ovat äärimmäisen onnellisia juoksijoita. Ne jaksavat ja niillä on uskomattoman hyvä tahdonvoima. Meillä on laumassa noin 40 erittäin hyvää juoksijaa, joilla voi ajaa pitkän matkan valjakkokisoja ja jopa voittaa.
Rekikoiratilalla on myös muutamia siperianhuskyjä – joista koirien kasvattaminen alkoi – sekä jokunen grönlanninkoira, jotka on ”pelastettu” lopettaneilta yrityksiltä.
Rekikoiratilalla on myös muutama koirasusi, jotka ovat yltäneet jo 14 vuoden ikään.
– Koirasusia kohtaan on lietsottu samanlaista vihaa kuin susia kohtaan. Niissä on toki ripaus sutta, mutta ne ovat pohjimmaltaan tavallisia koiria. Meillä ne juoksevat valjakossa ja ovat rekikoiria sekä perheenjäseniä, Myllykangas kertoo.
Siperia Lapponican asiakas-koiravaljakoissa on tavallista enemmän koiria, 8 – 10 koiraa, joten asiakkaiden pitää osata ajaa valjakkoa.
– Koirien on oltava turvassa asiakkaallakin, itse ajamme 10 – 16 koiran valjakkoja.
Siperia Lapponica järjestää kolmen ja kuuden tunnin päiväretkiä ja kahden tai viiden vuorokauden retkiä, joilla yövytään teltoissa keskellä erämaata.
– Meillä ei ole moottorikelkkoja. Koirat juoksevat omaa polkuaan ja ne osaavat hyvin reittinsä.
Mustangit USA:n intiaaneilta
Siperia Lapponicassa voi nähdä myös hevosia, joita tilalla on nyt 13, kaikki mustangeja. Uusin mustang on tulossa Yhdysvaltojen Arizonasta, intiaanireservaatista. Tirro onkin ainoa paikka Suomessa, jossa näitä luonnosta pyydystettyjä hevosia voi nähdä.
– Villejä mustangeja on pyydystetty, koska muuten ne kuolisivat nälkään karjatilojen puristuksessa, Myllykangas kertoo.
Villi hevonen edellyttää ainakin kahden tai neljän viikon koulutuksen, jotta maastakäsittely alkaa sujua ja luottamus muodostuu, mutta luonteeltaan ne ovat kilttejä ja sosiaalisia. Siperia Lapponicassa ei käytetä kuolaimia vaan ainoastaan sidepull suitsia, mutta halutessaan ratsastajalle annetaan satula.
– Kesällä järjestämme hevosten kanssa päiväretkiä ja 5 – 7 vuorokauden vaelluksia, joiden aikana yövytään teltoissa, Myllykangas kertoo.
Lisäksi Siperia Lapponica järjestää kesällä ratsujousiammunnan kursseja, hevoskoulutuskursseja ja erätaitojen ja luonnossa selviytymisen kursseja. Myös rekikoirien kanssa toimiville eräoppaille ja harrastajille on tarjolla viikonlopun mittaista koulutusta.
Tinja Myllykangas on itse Tirrossa omimmassa ympäristössään. Hän muutti tilalle perheensä kanssa Sauvosta Turun läheltä alakouluikäisenä, mutta sopeutui hyvin luonnonläheiseen elämään ilman sähköä ja juoksevaa vettä.
Vartuttuaan hän opiskeli Jyväskylässä biologiksi ja Rovaniemellä eräoppaaksi ja palasi opintojen jälkeen vuonna 2007 kotitilalle Tirroon.
Nyt 36-vuotias Tinja Myllykangas pyörittää omaa yritystään yhdessä itävaltalais-suomalaisen Alex Schwarzin kanssa. He tapasivat vuonna 2014 koiravaljakkokilpailuissa Pohjois-Norjassa ja ovat siitä lähtien pitäneet yhtä.
– Me luotamme pohjoiseen, Tinja Myllykangas sanoo joulukuun alussa, kun mittari näyttää Ivalossakin kolmen asteen suojakeliä.
– Meillä Tirrossa on aina 5 – 10 astetta kylmempää kuin Inarin kylässä, hän kertoo tyytyväisenä.
Helena Sahavirta
