admin

Ivalon uusi koulutus- ja kulttuurikeskus nousee parhaillaan Ivalojoen pohjoisrannalle. Valmista pitäisi olla vuonna 2022 ja silloin kaikki Ivalon koulut esiopetuksesta lukioon siirtyvät uusiin tiloihin nykyisen ala-asteen tontille. Lisäksi tiloja tulevat käyttämään mm. kansalaisopiston ryhmät.

Kaksikerroksiseen rakennukseen sijoittuvat luokkatilojen lisäksi mm. liikuntahalli ja kuntosali. Auditorio-elokuvateatteri toimii päivällä oppimistilana ja iltaisin kulttuuritoimen ylläpitämänä elokuvateatterina. Se sopii myös musiikki- ja teatteriesityksiin sekä konferenssikäyttöön. Näyttelytilaa tulee mm. aulan yhteyteen.

Rakennukseen tulee myös valmistuskeittiö sekä koulun että sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeisiin. Valmistuskeittiö tulee korvaamaan jo vanhentuneen Ivalon terveyskeskuksen keittiön, jota siis ei tulla remontoimaan.

– Auditorion, aulan, ruokalan ja liikuntasalin muodostama kokonaisuus mahdollistaa sekä kotimaisten että kansainvälisten seminaarien ja konferenssien järjestämisen ja tarjoaa sekä kuntalaisille että matkailijoille korkeatasoiset puitteet kulttuurielämyksiin, suunnitelmassa todetaan.

Rakennus ja sen ympäristö tulee olemaan yhtä kohtaamis-, harraste- ja kulttuuritilaa. Ulkotiloihin tulee tulistelupaikkoja, mm. laavu sekä lämmitettävä kota, jota voidaan käyttää noin 30 ihmisen oppimistilana sekä yhdistys- ja konferenssikäytössä.

Hanke sisältää myös ylläpidon

Ivalon koulutus- ja kulttuurikeskuksen rakentaminen alkoi kesällä 2020. Koulukeskusta tulee käyttämään noin 450 – 500 oppilasta esiopetuksen, yhtenäiskoulun 1 – 9 luokkien, lukion ja iltapäivätoiminnan puitteissa.

Inarin kunnan ja rakennusliike Lehto Oy:n tekemä sopimus sisältää koulu- ja kulttuurikeskuksen toteuttamisen elinkaarihankkeena: uudisrakentamisen lisäksi sopimukseen sisältyvät ylläpito- ja käyttäjäpalvelut 20 vuoden ajan sekä vanhan ala-asteen koulurakennuksen purkaminen. 

Rakennuksen on suunnitellut Alt Arkkitehdit Oy. Sen laajuus on reilut 9 000 kerrosalaneliötä ja pinta-ala 9 122 bruttoneliömetriä. 

Rakentamisen kustannusarvio on 26,3 miljoonaa euroa, minkä lisäksi valmiin keskuksen ylläpitopalvelu maksaa noin 20 miljoonaa euroa 20 vuoden aikana. 

– Työmaa on edennyt hyvin aikataulussa ja katon alle rakennustyömaalla päästään vuodenvaihteen tienoissa, sivistysjohtaja Ilkka Korhonen kertoo. Rakennustyömaalle on turvallisuussyistä pääsy kielletty ja alueella on kameravalvonta. Rakentamisen edistymistä voi seurata Inarin kunnan kotisivujen (www.inari.fi) tiedotteet-sivustolla.

– Nykyisen ala-asteen lisäksi puretaan myös nykyinen yläaste, jos kiinteistö ei mene kaupaksi, Korhonen avaa suunnitelmia. Nykyinen lukio ja vanha asuntola säilyvät: asuntola pysyy nykykäytössä eli pieninä vuokra-asuntoina, lukion kiinteistö taas siirtyy nuorisotoimen ja kansalaisopiston käyttöön.

Uuden koulu- ja kulttuurikeskuksen myötä liikenne Ivalojoen sillalla vilkastuu. Korhosen mukaan on puhuttu joko kävelysillan rakentamisesta uuden koulukeskuksen kohdalta joen yli Ivalon keskustaan tai nykyisen sillan muutostöistä. Päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Helena Sahavirta

Ivalossa on kova kysyntä vuokra-asunnoista, vaikka Sairaalantielle valmistuvat rivitalot helpottavatkin tilannetta.

– Sairaalantien rivitaloihin tuli yli 20 hakemusta jo ennen varsinaista hakua, Inarin kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja Jaakko Seppänen kertoo. Ensi helmikuun alussa  Ivalon terveyskeskuksen lähistölle valmistuvat rivitalot eivät varsinaisesti ole senioreille tarkoitettuja, vaikka  sijainniltaan ovatkin varsin sopiva ikääntyneelle väestölle.

Kolmeen rivitaloon tulee yhteensä 12 kahden hengen asuntoa ja 12 yhdelle henkilölle tarkoitettua asuntoa. Seppäsen mukaan 36 asuinpaikkaa täyttää tämän vuoden tarpeen, mutta tulevina vuosina tarvitaan lisää ikääntyvälle väestölle sopivia asuntoja, sillä tarve esteettömään asumiseen kasvaa.

(Jatkuu mainoksen jälkeen)

– Jonkin verran asuntoja voidaan remontoida, mutta moni ikäihminen asuu asunnossa, jossa on portaita, erikorkuisia tasoja tai useita kerroksia, joiden korjaaminen on hankalaa. Iän myötä tarvitaan usein myös vähemmän asuinneliöitä, Seppänen kertoo.

Tällä hetkellä Inarin kunnassa asuu lähes 800 yli 75-vuotiasta henkilöä, mutta heidän lukumääränsä kasvaa väestön ikääntyessä kolmen vuoden sisällä jopa viidenneksen.

– Väestön ikärakenteen muutos on tulevaisuudessa kustannuksiltaan kallein asia Inarissä, Seppänen arvioi. Sen yhteydessä odotellaan kuitenkin myös sote-uudistuksen tuomia muutoksia.

(Jatkuu mainoksen jälkeen)

Kaikista vuokra-asunnoista on Inarissa kova kysyntä, esimerkiksi Inarin kirkonkylällä on jo tarvetta ikääntyneiden asunnoille. Ivalossa pystytään helpommin järjestämään kotona asumista helpottavia toimia.

– Ivaloon helmikuussa valmistuva rivitalo on normaali asuintalo, vahvistaa rakentajan eli Rakennusliike Jouko Pesonen Oy:n hallituksen jäsen Mika Pesonen. Hän kuitenkin kertoo, että Inarin kunnalta on saatu hyviä ohjeita suunnitteluun, joten asunnot ovat estettömiä eli niissä ei ole mm. kynnyksiä, pesutilat ovat väljiä ja värisävyt ovat neutraaleja.

Rivitalo on vapaarahoitteinen ja osa asunnoista on myynnissä. Osan Rakennusliike Jouko Pesonen Oy vuokraa hakemusten perusteella. 

(Jatkuu mainoksen jälkeen)

Pienituloista eläkeläistä asuntojen vuokrahinnat saattavat äkkiseltään hätkähdyttää sillä 25 neliön yksiö maksaa kuukaudessa 458,50 euroa. Kaksion vuokra on puolestaan 592,50 euroa. Neliöitä asunnossa on 38.

Asunnot ovat myös myynnissä ja niiden velattomat myyntihinnat: Yksiö 25 neliöä 92.000€, hoitovastike 100€/kk. 38 neliön kaksio 121.500€, hoitovastike 152€/kk.

Lisäksi tulee vesiennakkomaksu 23,80€/kk/henkilö, mahdollinen autopaikka 20€/kk, saunavuoro kerran viikossa 15€/kk ja huoneistokohtaiset käyttösähkökulut. Kaukolämpö kuuluu hintaan.

Helena Sahavirta, kuvat PasiR

Verkkokauppa sai Suomalaisen Työn Liiton tunnustuksen

Inari on ollut perinteisesti käsityöläisten kylä – ja on sitä nykyäänkin. Inarin käsityöpuoti on siirtänyt perinteet nykypäivään, sillä se toimii ympäri vuoden verkkokauppana.

– Käsityöpuoti sai alkunsa kesäkauppana Inarin kirkonkylässä, verkkokaupasta vastaava Sami Maununen kertoo. Se yhdisti myymäläänsä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen taidekäsityön linjoilla opiskelleita ja myös muita käsityöläisiä. Kesäkauppa tyrehtyi viime kesänä koronaan, mutta viime vuodenvaihteessa 2019-2020 perustettu verkkokauppa on sen jälkeen toiminut hyvin.

Verkkokaupassa on mukana täysi tusina puotilaisia, jotka kaikki ovat itsenäisiä pohjoisen käsityö- ja muotoilualan ammattilaisia. Heille pohjoinen luonto tarjoaa ehtymättömän inspiraation lähteen, mutta myös lähellä luontoa olevia raaka-aineita.  

(Jatkuu mainoksen jälkeen)

He tuottavat verkkokauppaan laadukkaita ja uniikkeja käsitöitä sekä pienissä sarjoissa tehtyjä tuotteita – ja taatusti kotimaista työtä. 

– Suomalaisen Työn Liitto myönsi verkkokaupalle tänä vuonna ”Design from Finland”-tunnustuksen kotimaisen työn ja luovuuden vaalijana. Tunnustus on ensimmäinen verkkokaupalle annettu, Maununen kertoo.

Verkkokauppa on toiminut nyt vuoden ja palaute on ollut hyvää.

– Asiakkaat kiittävät ja kertovat, kuinka käyttävät hankkimiaan tuotteita. Erityisen suosittuja ovat olleet kettukorut ja syksyllä villahuivit myytiin loppuun.

Uusia koruntekijöitä on Maunusen mukaan tulossa mukaan, samoin valikoima laajenee ehkä laukkuihin ja asusteisiin. Vuodenvaihteen jälkeen valikoimiin saadaan lisää myös värikkäitä lasituotteita.

Inarin Käsityöpuodin verkkokaupassa myyvät tuotteitaan Piia Kangas (kudotut huivit, viltit, sisnalaukut ja pussukat), Katja Magga (hopeasta, poronluusta, sisnasta, koparoista sekä mateen ja lohen nahkasta valmistetut korvakorut, riipukset ja hiussoljet), Anitta Vierelä (hopeasta, kuparista, tuohesta, nahkasta, poronsarvesta ja -luusta valmistetut korvakorut, riipukset ja sormukset), Erja Tuhkala (villasta ja silkistä kudotut huivit ja shaalit sekä taide), Iita Villiina Jaakonaho (lasit, viinilasit, mukit, kannut, lautaset, kulhot, vaasit, taide- ja koriste-esineet ja lasikorut), Nita Rebekka Huomo (sisustus- ja taidetekstiilit villasta, puuvillasta, pellavasta ja juutista), Taveämmi (kengät ja laukut nahkasta, poroturkiksesta ja huovasta), Petteri Kyrö (puukot, korut, perhot, perhorasiat, puutyöt, akvarellit hopeasta, puusta, nahkasta sekä poronsarvesta ja -luusta), Leila Korppila (villasta ja puuvillasta kudotut shaalit, huivit, poppanat ja muut kudetyöt), Inari Handictafts (huivit villasta ja silkistä) ja Magnus Lange (käsin sorvatut puukulhot ja muut puutuotteet koivusta, tuomesta, pihlajasta ja lehtikuusesta). Helsinkiläinen Mari Hokkanen (valokuvataide, lavasteet kierrätysmateriaaleista) on mukana verkkokaupassa ”kutsuvieraana”,

Verkkokaupasta voi hankkia myös tavallisia lahjakortteja tai ”tilaustuote lahjakortteja”, jolloin käsityöläinen tekee lahjan saajalle tuotteen mittojen ja toiveiden mukaan.

Inarin käsityöpuoti löytyy verkosta osoitteesta www.kasityopuoti.fi.

HS

Kultamuseo Tankavaarassa on lähes viidenkymmenen vuoden ajan tallentanut kultaperinnettä meiltä ja myöhemmin maailmaltakin. Värikkäät tarinat kertovat kullankaivuhistoriaa erityisesti Lapin kultakentillä, kuten kertomus Aleksi-hipun löytymisestä.

Mikko Aleksanteri ”Iso-Aleksi” Kiviniemi oli paikallinen kullankaivaja, joka syyskuussa 1910 löysi Suomen virallisesti toiseksi suurimman hipun Laanilasta, Hangasojalta. Aleksi kaivoi muutaman miehen porukassa, jossa hänen lisäkseen lienee ollut neljä muuta miestä. Hipulla oli punnittaessa painoa 385 grammaa. On kuitenkin arveltu, että hippu alun perin olisi painanut yli 400 grammaa, mutta Aleksi vuoli ennen punnitusta sormuskullat hipusta vaimolleen, ehkä itsellekin. Reiluna miehenä ja hipun löytäjänä muu porukka antoi Aleksin ottaa ns. löytöpalkkion. Tuon aikaiset sormuksethan olivat melko järeitä verrattuna myöhempiin vuosikymmeniin, joten ihan pienestä määrästä ei ole kyse.  

(jatkuu mainoksen jälkeen)

Samalla on myös muistettava, että tuohon aikaan kaikki 400 gramman tai painavammat hiput tuli toimittaa Pietariin museoon. Suomi oli vielä suuriruhtinaskunta ja osa Venäjän keisarikuntaa. Lienee syytä olettaa, ettei Aleksi tai muukaan porukka halunnut löytyneen ison hipun päätyvän emämaan museoon vaan mieluummin jäävän kotikulmille tai ainakin tulevan kotimaan rajojen sisäpuolelle.  

Kultamuseo:

• aloitti toimintansa yksityisenä museona 1973, ja vuodesta 2009 ylläpitovastuu on ollut yksityisellä Kultamuseosäätiöllä
• on erikoismuseo, ja sen päätarkoituksena on säilyttää ja esitellä Lapin kullankaivuuperinnettä ja -historiaa
• on myös maailman ainoa kansainvälinen kultamuseo. Näyttelyssä on esillä yli 20 alueen ja valtion kultahistoria. 
• sijaitsee Tankavaarassa, Pohjois-Sodankylässä nelostien varrella
• on avoinna ympäri vuoden talvikaudella maanantaista perjantaihin 10-16 (juhlapyhät sujjettu) ja kesäkaudella joka päivä.

Kultamuseo

MAINOS

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan vuonna 2018 Tenon kalastusmatkailijat käyttivät kauppatavara- ja palveluhankintoihin Utsjoella noin 2,6 miljoonaa euroa, josta paikallistalouteen jäi 1,6 milj. euroa. Kun lisäksi huomioidaan kalastuslupamaksut ja muut tulot sekä kerrannaisvaikutukset, Tenon lohen vaikutus Utsjoen paikallistaloudessa oli yli 4 miljoonaa euroa.

− Matkailijoiden rahankäyttö Utsjoella jakautui puoliksi kauppatavaroihin ja puoliksi palveluihin. Suuret kerrannaisvaikutukset olivat seurausta siitä, että kalastusmatkailijat käyttivät paljon paikallisia palveluita, kertoo erikoistutkija Marja Knuuttila Lukesta.

Kalastuslupiin matkailijat käyttivät lähes 0,6 miljoonaa ja vapalupien tulostuspalveluihin vajaat 30 000 euroa.

Vapaa-ajankalastusta ja kotitarvekalastusta ei tilastoida työllisyydeksi, joten Tenon kalastuksen välittömän työllistävyyden arvioitiin olevan viisi henkilötyövuotta. Välillisesti Tenon lohenkalastus työllisti 19 työvuoden verran.

− Suomen puolelta Teno-Inarijoen pääuomasta saadun noin 18 tonnin lohisaaliin arvo Itämeren lohen kalastajahinnalla oli lähes 95 000 euroa. Kyseessä on kalastusmatkailijoiden ja paikallisten yhteenlaskettu lohisaalis ja sen arvo, Knuuttila sanoo.

Vuonna 2017 voimaantulleen Tenon kalastussäännön tarkoitus oli pienentää Tenojoen Suomen ja Norjan yhteisen rajajokialueen kalastusmatkailupainetta kolmanneksella, mutta se vähentyi noin 50 prosenttia. Suomen puolella Tenon kalastusmatkailijoiden määrä vähentyi kuitenkin noin 65 prosenttia säädösmuutosta edeltävistä vuosista. Jos kalastusmatkailijoiden rahankäytön oletetaan vähentyneen Suomessa samassa suhteessa, lohenkalastuksesta syntyvät kokonaisvaikutukset ovat vähentyneet kalastusvuorokausien kiintiöinnin seurauksena yli viisi miljoonaa euroa.

(Jatkuu mainoksen jälkeen)

Tärkein syy tulla Utsjoelle oli luonnonvaraisen lohen kalastusmahdollisuus

Kyselyn perusteella valtaosa vuoden 2018 Tenon kalastusmatkailijoista oli perinteisiä Tenon kävijöitä, joilla ensimmäisestä Tenon matkasta oli jo vuosia. Kalastajat kuuluivat varttuneempaan ikäluokkaan, yli puolet oli yli 50-vuotiaita. Uuden mahdollisen kalastajapolven, alle 30-vuotiaiden osuuden huomattava pieneneminen johtui osittain säädösmuutoksista.

Tenon kalastusmatkalla oli tärkeintä luonnonvaraisen lohen kalastaminen ja luonnon rauhasta nauttiminen. Kyselyssä esitetyt uudet aktiviteetit, kuten päiväretket tai luontokurssit kalastuksen oheen eivät herättäneet suurta kiinnostusta kalastusmatkailijoissa. Tulosten perusteella palvelumyynti kuitenkin kasvattaisi tuloja alueella.

Kalastusmatkailijat olivat tyytyväisimpiä Tenojokivarren luonnonmaisemaan, lohen laatuun ja majoituspalveluihin. Tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nousi kalastusvuorokausien saatavuus ja lupajärjestelmän toimivuus.

(Jatkuu mainoksen jälkeen)

− Tähän mennessä internet-lupakauppa on saatu sujuvaksi, mutta lupavuorokausikiintiöt ovat edelleen samat kuin vuosina 2017–2020. Tästä syystä suomalaiset kalastusmatkailijat ostivat jo vuonna 2018 satoja kalastusvuorokausia myös Norjan lupakaupasta, Knuuttila kertoo.

Tenon lohi kiinnostaa, kalastusmatkailukyselyn vastausprosentti korkea

Tutkimus perustui Suomen lupakaupasta kalastuskaudelle 2018 Tenojoen lohenkalastusluvan hankkineille 2 594 kalastusmatkailijoille lähetettyyn kyselyyn, jonka vastausprosentti oli 71. Tutkimusaineistona käytettiin myös Luken ja Lapin ELY-keskuksen tilastoja sekä eri verkkopyydyksiä käyttäneiltä paikalliskalastajilta ja yrittäjiltä kerättyä tietoa. Tutkimuksen rahoittaja: Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 – Suomen rakennerahasto-ohjelma.

Luken tiedote

Poronhoidon, maatalouden, asutuksen ja lomarakentamisen välisten ongelma- ja ristiriitatilanteiden hallitseminen onnistuu, jos kiistojen keskeiset osapuolet sekä paliskunnat saadaan tekemään yhteistyötä keskenään. PALOMA-hankkeessa Kuusamon alueella toteutettu Porovahti-palvelu on hyvä työkalu, jonka käytön jatkamisella paikallisesti voitaisiin myös vähentää konflikteja.

– Poroihin suhtautuminen vaihtelee kovasti. Kuusamossa osa asukkaista reagoi pihaporoihin hyvin kielteisesti, osa neutraalisti, ja joillekin mökkiläisille poro on eksoottinen lisä. Jännitteet johtuvat osaltaan selvistä haitoista ja vahingoista, joita porot viljelysmailla ja pihoissa aiheuttavat, pohtii PALOMA-hanketta johtanut tutkimusprofessori Juha Hiedanpää Luonnonvarakeskuksesta (Luke)

Porovahdista pidettiin

Kesällä 2019 PALOMAssa kerättiin Porovahti-puhelinpalvelun ja nettilomakkeen avulla tietoja porokohtaamisista. Asukkailla oli mahdollisuus ilmoittaa palveluun väärässä paikassa, kuten pihoissa ja pelloilla, olevista poroista. Ongelmasta ilmoittaneet yhteydenotot dokumentoitiin ja välitettiin paliskuntiin. Paliskunnat puolestaan raportoivat takaisin porovahdille tehdyistä toimenpiteistä.

Hankkeen aikana Porovahti-palveluun tuli noin 500 ilmoitusta. Näistä liki puolet koski poroja asuintalojen pihalla. Loput jakaantuivat melko tasan maanviljelysalueille ja loma-asutusalueille.

– Porovahti koettiin neutraaliksi tiedon välittäjäksi. Sekä ilmoittajat että paliskunnat toivoivat palvelun jatkuvan Kuusamossa, kertoo Hiedanpää.

Uusien toimintatapojen luomiseksi perustettiin eri osapuolista koostuva paikallinen yhteistyöryhmä, joka pohti Porovahti-palvelun esiin nostamia ongelmia. Ryhmä tarjosi mahdollisuuden osapuolten tapaamisille, ratkaisukeskeiselle keskustelulle ja tiedottamiselle. Ryhmä piti tärkeänä, että toimintaa jatkettaisiin onnistuneen pidetyn kokeilun jälkeen. Oleellista olisi kuitenkin saada kaikki osapuolet sitoutumaan toimintaan.

– On todella hyvä asia, että Kuusamon kaupunki jatkaa pitkäjänteistä työtä poronhoidon ja muiden elinkeinojen tarpeiden ja etujen yhteensovittamiseksi. Koordinoitu yhteistyö tulee kattamaan useampia elinkeinoja ja laajemmin luontoperustaisen talouden kehittämisen Kuusamossa, toteaa Hiedanpää.

Toimintasuositukset pätevät myös laajemmin elinkeinojen ja maankäytön yhteistyöhön

Lapin ELY-keskuksen rahoittama PALOMA keskittyi Kuusamoon ja porotalouden toimintaympäristöön.  Hankkeen kokemukset ovat kuitenkin sovellettavissa myös laajemmin elinkeinojen ja maankäyttömuotojen yhteiselon tukemiseen. Kaikki suositukset löytyvät PALOMAn loppuraportista.

Porovahti-palvelun hyvät käytännöt jatkumaan:

• Suosittelemme, että Porovahti-palvelu jatkuu paikallisin voimin. Porovahti tarvitsee puhelimeen vastaajia, nettipalvelun kehittäjiä ja ylläpitäjiä, lomatuuraajia, kustannusten maksajia ja tiedottajia. Palvelu edellyttää resursseja. Erityisesti heinäkuussa porovahdin työ on kokopäivätoimista.
• Palvelua ylläpitävän tahon tulee olla osapuolten intressien suhteen neutraali. Mikäli ilmoittajien mielestä palvelu on puolueellinen, ei puhelin soi. Tärkeää on myös, että paliskunnat kokevat palvelun ylläpitäjän luotettavaksi ja osaavaksi.

Toimivaan yhteistyöhön sitoudutaan ja ollaan puolueettomia:

• Ensi sijassa ongelmien vähentämisessä on kyse siitä, että puolin ja toisin huomioidaan toisten oikeudet ja tarpeet ja etsitään yhteistuumin ratkaisuja. Kuusamoon perustetun yhteistyöryhmän toimintaa päätettiin kehittää ja jatkaa.
• Kaikkien kiistan keskeisten osapuolten on sitouduttava ryhmän toimintaan. Sitoutuminen on mahdollista, kun yhteistoiminnan tavoitteet, periaatteet ja toteuttamistavat ovat osapuolille hyväksyttävät. Ryhmän esittämät ratkaisuehdotukset eivät saa heikentää kenenkään oikeuksia, vaan ainoastaan osoittaa korjaamisen paikkoja.

Paikkatieto otetaan käyttöön ja priorisoidaan ongelmat:

• Eri maankäyttömuotojen laajuudesta ja intensiteetistä on olemassa paljon käyttökelpoista paikkatietoa. Sitä kannattaa hyödyntää, kun suunnitellaan maankäyttöä tila- ja paliskuntatasolla.
• Valtaosa ongelmatilanteista keskittyy muutamaan paikkaan. Ratkaisuja kannattaa hakea ensin näille ongelma-alueille.

 Viestinnän avulla ennakoidaan ja estetään väärinkäsityksiä:

• Persoonallisuudet ja henkilösuhteet ovat usein ratkaisevia. Ongelmanratkaisuun on hyvä saada henkilöitä, jotka ovat motivoituneita, vuorovaikutustaitoisia ja eri osapuolten intressejä kunnioittavia.
• Kuusamossa osapuolten kannattaisi hakea keskuudestaan ns. yhteiskuntasuhdevastaava eli henkilö, joka pitäisi yllä keskustelua, tiedonkulkua ja puheyhteyttä. Näin voitaisiin välttää ”poteroitumista” ja epätosien uskomusten syntymistä ja leviämistä.
• Kuusamon kaupungin olisi hyvä tiedottaa rakennuslupavaiheessa tai kiinteistökaupan yhteydessä siitä, mitä poronhoitoalueelle rakentaminen ja siellä asuminen tarkoittaa. Tietopaketissa tulisi olla vähintään perustiedot alueen poronhoidosta, sitä ohjaavasta lainsäädännöstä ja ehdotuksia rakennus- ja asumisaikaiseen porovahinkojen omaehtoiseen estämiseen esimerkiksi toimiviksi koetuilla aitaus- ja veräjäratkaisuilla.