Uncategorized

Näätämöjoen kokonaislohisaalis kaudella 2020 oli vain 3,3 tonnia. Saalis laski 45 prosenttia edellisvuodesta ja oli pitkän aikavälin (1972-2020) toiseksi heikoin. Lohisaaliista kalastettiin Suomen puolelta 1,1 ja Norjan puolelta 2,2 tonnia.

Näätämöjoen Suomen puoleinen lohisaalis oli noin puolet pitkän aikavälin keskisaalista (2 tonnia). Vesistön Suomen puolen lohisaaliista paikkakuntalaiset pyysivät lohiverkoilla noin 700 kiloa (63 %). Arviolta 26 paikkakuntalaista ruokakuntaa kalasti verkkopyydyksillä. Paikallisten kalastajien määrä oli edellisvuosien tasolla.

Yhteensä 540 kalastusmatkailijaa sai Suomen puolelta arviolta 360 kiloa lohta, noin kolmanneksen Suomen puolen kokonaissaaliista. He lunastivat vajaat 2300 kalastusvuorokautta. Kalastusmatkailijoiden määrä oli edellisvuosien tasolla.

Norjan puolella (Neidenelva) kalastusmatkailijat ja paikkakuntalaiset vapakalastajat pyydystivät 2,1 tonnia lohta. Paikkakuntalaiset saivat käpäläpyynnillä eli heittonuottakalastuksella alle 100 kilon saaliin Kolttakönkään putouksella. Lähes koko kesän vallinneet suuret virtaamat haittasivat merkittävästi käpälä-pyyntiä. Saaliiksi otettujen lohien ohella Norjan puolella vapautettiin noin 150 lohta, yhteispainoltaan lähes 500 kiloa.  

Näätämöjoen Suomen puolen saalistilastot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Metsähallituksen kalastuskauden jälkeen tekemiin tiedusteluihin. Norjassa sekä paikkakuntalaisilla että kalastusmatkailijoilla on velvollisuus ilmoittaa saaliinsa saalisseurantajärjestelmään.

Nousulohimääristä tietoa kalalaskurilla

Norjan puolen Kolttakönkään putouksen kalatiessä on hyödynnetty kalalaskuria satunnaisesti 2000-luvulla ja vuosittain vuodesta 2018 lähtien.

–  Kesällä 2020 kalatietä pitkin nousi noin 1300 lohta ja 300 taimenta.  Havaitut nousukalamäärät olivat pienimmät koko seurantahistorian eli vuosien 2002-2020 aikana, kertoo Luken tutkija Panu Orell.

Orellin mukaan vähäinen nousulohimäärä johtui pääasiassa pienten yhden merivuoden lohien alhaisesta määrästä.  Heikot nousulohimäärät heijastuivat myös alhaisina lohisaaliina.

Laskurin avulla saadaan arvokasta tietoa Näätämöjokeen nousevien lohien määristä ja määrien vuosien välisestä vaihtelusta, vaikka sillä ei pystytä laskemaan kaikkia jokeen nousevia lohia. Osa lohista hyppää suoraan putouksesta käyttämättä kalatietä.

Kalalaskurin käyttö jatkuu myös kaudella 2021. Se asennetaan heti pahimpien kevättulvien laskettua, touko-kesäkuun vaihteessa. Laskurin tuottamia videoleikkeitä nousukaloista voi seurata internetistä:
http://kalahavainnot.luke.fi/fi/seurannat/naatamojoen-kalatieseuranta tai https://kart.skynordic.no/

Lisätietoja: Tutkija Panu Orell, puh. 029 532 8757, panu.orell@luke.fi

Loma luonnon keskellä, koirien ja hevosten ympäröimänä, on juuri sitä, mitä Siperia Lapponica Inarin Tirrossa tarjoaa ystävilleen.

– Kaikki meidän retkemme on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat tottuneita luonnossa liikkujia. Retkeilijöitä ja seikkailijoita, joilla on kokemusta luonnon keskellä elämisestä, yrityksen vetäjä Tinja Myllykangas kertoo. Niipä yritys ei esimerkiksi pue asiakkaitaan, vaan jokaisella retkelle osallistuvalla pitää olla valmiina retkeilyvarustus.

Mutta sitten luvassa onkin ainutlaatuisia elämyksiä Muotkatunturin erämaassa, jossa ei ole teitä eikä palveluita – eikä juuri kulkijoitakaan.

Siperia Lapponica löytyy Tirrosta, Angeliin vievän maantien lähistöltä. Vieressä virtaa Vaskojoki, Inarin kylään on parikymmentä kilometriä.

• 

• 

Siperia Lapponican voimakaksikko Tinja ja Alex. (Kuva Daniel Kohl). Oikealla: Alaskan Yukonista polveutuva husky Inarin tunturissa. (Kuva: Siperia Lapponica)

Rekikoiratilalla on lähes 70 koiraa. Nykyään laumassa on pääasiassa alaskanhuskyjä, joiden ensimmäiset yksilöt on haettu Alaskasta.

– Ne ovat parhaita rekikoiria ja voittaneet maailman kovimpia rekikoirakisoja, Myllykangas kehuu ja kiittää sitä, kuinka hyvin Alaskassa vaalitaan rekikoiran ja ihmisen yhteistyötä.

– Alaskanhuskyt ovat äärimmäisen onnellisia juoksijoita. Ne jaksavat ja niillä on uskomattoman hyvä tahdonvoima. Meillä on laumassa noin 40 erittäin hyvää juoksijaa, joilla voi ajaa pitkän matkan valjakkokisoja ja jopa voittaa.

Rekikoiratilalla on myös muutamia siperianhuskyjä – joista koirien kasvattaminen alkoi – sekä jokunen grönlanninkoira, jotka on ”pelastettu” lopettaneilta yrityksiltä.

Rekikoiratilalla on myös muutama koirasusi, jotka ovat yltäneet jo 14 vuoden ikään.

– Koirasusia kohtaan on lietsottu samanlaista vihaa kuin susia kohtaan. Niissä on toki ripaus sutta, mutta ne ovat pohjimmaltaan tavallisia koiria. Meillä ne juoksevat valjakossa ja ovat rekikoiria sekä perheenjäseniä, Myllykangas kertoo.

Siperia Lapponican asiakas-koiravaljakoissa on tavallista enemmän koiria, 8 – 10 koiraa, joten asiakkaiden pitää osata ajaa valjakkoa.

– Koirien on oltava turvassa asiakkaallakin, itse ajamme 10 – 16 koiran valjakkoja.

Siperia Lapponica järjestää kolmen ja kuuden tunnin päiväretkiä ja kahden tai viiden vuorokauden retkiä, joilla yövytään teltoissa keskellä erämaata.

– Meillä ei ole moottorikelkkoja. Koirat juoksevat omaa polkuaan ja ne osaavat hyvin reittinsä.

Mustangit USA:n intiaaneilta

Siperia Lapponicassa voi nähdä myös hevosia, joita tilalla on nyt 13, kaikki mustangeja. Uusin mustang on tulossa Yhdysvaltojen Arizonasta, intiaanireservaatista. Tirro onkin ainoa paikka Suomessa, jossa näitä luonnosta pyydystettyjä hevosia voi nähdä.

– Villejä mustangeja on pyydystetty, koska muuten ne kuolisivat nälkään karjatilojen puristuksessa, Myllykangas kertoo.

Villi hevonen edellyttää ainakin kahden tai neljän viikon koulutuksen, jotta maastakäsittely alkaa sujua ja luottamus muodostuu, mutta luonteeltaan ne ovat kilttejä ja sosiaalisia. Siperia Lapponicassa ei käytetä kuolaimia vaan ainoastaan sidepull suitsia, mutta halutessaan ratsastajalle annetaan satula.

– Kesällä järjestämme hevosten kanssa päiväretkiä ja 5 – 7 vuorokauden vaelluksia, joiden aikana yövytään teltoissa, Myllykangas kertoo.

Lisäksi Siperia Lapponica järjestää kesällä ratsujousiammunnan kursseja, hevoskoulutuskursseja ja erätaitojen ja luonnossa selviytymisen kursseja. Myös rekikoirien kanssa toimiville eräoppaille ja harrastajille on tarjolla viikonlopun mittaista koulutusta.

Tinja Myllykangas on itse Tirrossa omimmassa ympäristössään. Hän muutti tilalle perheensä kanssa Sauvosta Turun läheltä alakouluikäisenä, mutta sopeutui hyvin luonnonläheiseen elämään ilman sähköä ja juoksevaa vettä.

Vartuttuaan hän opiskeli Jyväskylässä biologiksi ja Rovaniemellä eräoppaaksi ja palasi opintojen jälkeen vuonna 2007 kotitilalle Tirroon.

Nyt 36-vuotias Tinja Myllykangas pyörittää omaa yritystään yhdessä itävaltalais-suomalaisen Alex Schwarzin kanssa. He tapasivat vuonna 2014 koiravaljakkokilpailuissa Pohjois-Norjassa ja ovat siitä lähtien pitäneet yhtä.

– Me luotamme pohjoiseen, Tinja Myllykangas sanoo joulukuun alussa, kun mittari näyttää Ivalossakin kolmen asteen suojakeliä.

– Meillä Tirrossa on aina 5 – 10 astetta kylmempää kuin Inarin kylässä, hän kertoo tyytyväisenä.

Helena Sahavirta

Inarilaisteko 2020 tunnustuksen saaja on toiminut omassa työssään aktiivisesti koltansaamenkielen
säilyttämisen puolesta ja tehnyt koltansaamea tunnetuksi valtakunnallisesti.

Sara Wesslin on työskennellyt Ylen saamenkielisessä toimituksessa, Yle Saamessa vuodesta 2013 lähtien.
Hän työskentelee tv-, radio- ja verkkotoimittajana ja juontaa Yle Ođđasat -uutislähetystä. Työssään hän
käyttää niin koltansaamea, pohjoissaamea kuin suomen kieltä.

Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Kolmesta Suomessa puhutusta saamen kielestä
inarinsaame ja koltansaame ovat pitkään olleet katoamassa. Koltansaamen taitajia on enää noin
kolmesataa. Sara Wesslin on toiminut erityisen merkittävästi saamelaiskulttuurin ja samalla inarilaisen
kulttuurin hyväksi edistämällä erittäin uhanalaisen koltan kielen asemaa Inarissa ja koko Suomessa, ja
samalla hän on myös edistänyt muiden saamen kielten asemaa.

Sara Wesslin on saanut tunnustusta työstään myös kansainvälisesti, jolloin mm. Inarin kuntaan hyvin
läheisesti liittyvä saamelaiskulttuuri on tullut tutuksi ympäri maailmaa.

Britannian yleisradioyhtiö BBC listasi v. 2019 sata innoittavinta ja vaikutusvaltaisinta naista maailmassa.
Yksi valituista oli ainoana suomalaisena kolttasaamelainen toimittaja Sara Wesslin. BBC:n
vaikutusvaltaisimpien naisten listalle pääseminen oli tärkeä tunnustus myös koko saamelaiskulttuurille.
Wesslinin valintaa BBC:n perusteli sillä, että tämä on aktiivisesti toiminut ja edesauttanut saamen kielen
elvyttämistä ja asemaa Suomessa. Sara Wesslin sai palkinnon myötä luultavasti enemmän julkisuutta
kuin yksikään toinen saamelainen vuosikymmeniin. Henkilökohtaisella menestyksellä on ollut
positiivinen vaikutus koko koltansaamenkieliseen yhteisöön.

Inarin kunnan kulttuuritoimi on vuodesta 1978 lähtien julkistanut itsenäisyyspäivän juhlassa
Inarilaisteko–palkinnon saajan. Palkinto on perinteisesti luovutettu merkittävästi inarilaisen
kulttuurityön hyväksi toimineelle henkilölle tai ryhmälle. Inarilaistekopalkinnon saajan valitsee Inarin
sivistyslautakunta. Kuntalaiset ovat saaneet viimeisimmän viiden vuoden ajan esittää ehdokkaita
palkinnon saajaksi sivistyslautakunnan päätöksenteon tueksi.

Tiedotteen on laatinut Inarin sivistyslautakunnan päätöksen pohjalta
Mirja Karjalainen, kulttuurisihteeri, Inarin kunta

Inarin kirkonkylän yleisilme koheni viime kesänä toteutetun tieremontin yhteydessä:
sillä kohennettiin sekä liikenneturvallisuutta että viihtyvyyttä.

Keskustan kevyen liikenteen väylät on uusittu ja ne on erotettu tie- ja piha-alueista
kiveyksillä ja graniittipylväillä. Kylän keskusta on saanut myös uuden kevyen
liikenteen väylän Menesjärven tienhaaran ja Juutuanjoen välille.

Liikkeiden piha-alueita on parannettu rakentamalla uusia liittymiä ja paikoitusalueita
ja jäsentämällä kulkua niille. Inarin taajaman koko valaistus on myös uusittu.

Risteysalueiden turvallisuutta on parannettu rakentamalla saarekkeet Kansanopistolle

vievän Sarviniementien, Postimatintien ja Nukkumajoen risteysalueille. Kirkonkylän
tori on kunnostettu ja kylään on tehty istutuksia. Valtatie neljä päällystettiin
uudelleen Nukkumajoelta Inarin lämpölaitoksen kohdalle.

Päällystystöitä on tehty Inarin kirkonkylän lisäksi Saariselällä ja Ivalossa ja mm.
Ivalon kylän kolme liikenneympyrää on päällystetty uudelleen. Inarissa valtatie 4 on
päällystetty uudestaan Nukkumajoelta Sarviniemen tienhaaraan.

– Urakka on työllistänyt paikallista konekalustoa, alihankkijoita ja miehiä. Työmaan
keskivahvuus on ollut 6 – 7 miestä, työpäällikkö Tuomo Rauhala Destia Oy:stä
kertoo.

Inarin kirkonkylän tiehankkeen urakkahinta oli noin 2,3 miljoonaa euroa.
Hankkeeseen saatiin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea. Väylävirasto ja
Inarin kunta rahoittivat kumpikin 25 prosenttia hankkeen kustannuksista.
Rakennuttajana toimi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Urakan toteutti
kokonaisuudessaan Destia Oy.

Hanke kaikkien kolme Inarin kunnan suurimman taajaman eli Saariselän, Ivalon ja
Inarin liikennejärjestelyiden kohentamiseksi alkoi jo vuonna 2014 ja se saatiin
päätökseen viime kesänä.

Sevetin tie remonttiin ensi kesänä

Seuraava isompi tiehanke Inarissa on Sevettijärven tien korjaaminen Suprusta
Sevettijärven kylälle. Hanke on valmistelussa Lapin ELY-keskuksessa ja jo viime
kesänä Maanmittauslaitos aloitti maantietoimituksen välillä Supru – Sevettijärvi.

Urakkakilpailun tarjouspyynnöt lähtevät marras-joulukuun vaihteessa ja kilpailutus
ratkeaa tammikuussa 2021. Tietyöt alkanevat kesällä 2021 ja urakkatarjouksista
riippuu, kuinka pitkä osuus tiestä pystytään parantamaan. Suprusta Sevettijärvelle on
nyt noin 20 kilometriä mutkaista ja mäkistä maantietä.

Supru-Sevettijärvi sisältyy EU:n Kolarctic -ohjelmaan, jonka kustannusarvio on
kaikkiaan 5 miljoonaa euroa. Kustannuksissa on mukana suunnittelutöitä sekä myös
tieyhteyden parantaminen Norjan ja Suomen rajan sekä Neidenin kylän välillä.
Norjan puolella rakennuttamisesta vastaa Norjan tiehallinto Statens vegvesen.

– Sevettijärven tie on tärkeä myös norjalaisille. Kirkkoniemestä on lyhyempi
ajomatka Suomen kautta vaikka Altaan, kun sitä vertaa ajamiseen Norjan teiden
kautta, Lapin ELY-keskuksen yksikönpäällikkö Olli Mourujärvi kertoo. Sevetin
tiellä liikkuu myös norjalaista rahtia.

HS