InariNyt
Marja-Liisa Ruhanen
Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo teki piispantarkastuksen Inarin seurakuntaan viikonloppuna. Piispantarkastuksessa Keskitalo tapasi seurakunnan työntekijöitä, luottamushenkilöitä, Inarin kunnan johtoa, yrittäjiä ja seurakuntalaisia sekä tutustui seurakunnan toimintaan.
Inarin kunnan asukkaista enemmistö muualta muuttaneita
Keskitalo kertoo hänelle olleen silmiä avaavaa, kun kunnanjohtaja kertoi, että enemmistö Inarin kunnan asukkaista on tullut muualta Inariin, paikkakunnalla syntyneet ovat nyt vähemmistönä.
– Tämä on pantava merkille, kun mietitään seurakunnan toimintaa ja haasteita, Inarissa asuu todella monenlaisia ja monikielisiä ihmisiä. Ja tämä on saamelaisten kotiseutualueella oleva seurakunta, joka tulee myös huomioida.
Keskitalo on huomannut, että Inarissa monia yhdistää luonnon läheinen elämäntapa ja harjoitetaan perinteisiä elinkeinoja muun muassa poronhoitoa ja kalastusta, matkailun ja palveluelinkeinojen rinnalla.
– Nämä ovat niitä rakennuspuita ja toimintaympäristöä, jossa Inarin seurakunnassa toimitaan. Koronarajoitusten vahingot erityisesti matkailulle ovat olleet merkittäviä ja välillisestihän ne vaikuttavat myös seurakuntaan.
Kolmannes inarilaisista ei kuulu mihinkään kristilliseen kirkkoon
Inarin seurakunnan jäsenmäärä on vähentynyt. Inarin kunnassa on vajaa 7000 asukasta, kun otetaan huomioon evankelisluterilaiset, ortodoksit, helluntaiseurakuntalaiset ja muihin kuuluvat, niin inarilaisista melkein kolmasosa ei kuulu mihinkään kristilliseen kirkkoon eli ainakin yli 2000 ihmistä.
– Inarin seurakunnassa ollaan lähetyksellisessä tilanteessa. Miten sitouttaa seurakuntaan ne, jotka ovat jäseninä ja siihen ei pidä tyytyä. Miten ne, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkoon, voisivatko he tulla Inarin seurakunnan jäseniksi, huomauttaa Keskitalo. – Ja on syytä kartoittaa seurakuntalaisten toiveita ja odotuksia, se on tärkeää vuorovaikutuksen kannalta.
Keskitalo toteaa seurakunnan vahvuutena olevan toimimisen ihmisten keskuudessa ja työntekijät tunnetaan sekä heihin luotetaan.
– Myös ekumeeninen yhteistyö on vahvuus, teillä on luontevat yhteydet ortodoksiseen- ja helluntaiseurakuntaan. Inarin seurakunta on haluttu yhteistyökumppani niin kunnan kuin eri järjestöjenkin kanssa.
Inarin seurakunnan kiinteistöjä pitää myydä tai vuokrata
Pohjois-Lapin seurakuntayhtymällä on talouden tulevaan kantokykyyn nähden myös Inarin seurakunnan alueella liikaa kiinteistöjä. Osassa kiinteistöjä on sisäilmaongelmia ja merkittäviä korjaustarpeita. Keskitalon mukaan on syytä määritellä ne kiinteistöt, jotka säilytetään ja toisaalta ne, joilla ei ole perinteistä arvoa ja joista voidaan luopua. Keskitalon mielestä sisäilmaongelman vaivaamasta Sairaalantien kirkkoherranvirastosta on syytä luopua ja etsiä uusi joko vuokraten tai rakentaen, johon tulee työ-, virasto- ja arkistotilat.
– Kehotan myös miettimään Ivalon kirkon käyttöasteen nostamista, luovilla ratkaisuilla voitaisiin tiloja käyttää monipuolisimmin. Seurakunnalla on myös merkittävää kiinteistö- ja maaomaisuutta, jotka olisi viisaasti hyödynnettävä, ei hävitettävä.
Keskitalon toiveena on, että niistä saataisiin seurakunnan toimintaa tukevaa tulonmuodostusta joko myyden tai vuokraten, tämä koskee muun muassa kirkkoherranviraston tonttia, Inarin kk:n seurakuntakodin ympäristöä, Pajakosken leirikeskuksen 12 hehtaarin aluetta, Uudenjoen kämppäkartanoa ja Inarin kk:n kirkonkylän tontteja.
– Haluan antaa teille sellaista rohkaisua, älkää pitkittäkö ratkaisuja liian kauan.
Inarin yhteismetsän puunmyyntikiistat tulojen esteenä
Tällä hetkellä Pohjois-Lapin seurakuntayhtymän kulurakenne on kohtuullisen vakaa mutta haastava, lainaa on 37 euroa jäsentä kohti ja talouden tilannetta tulisi ennakoida etenkin kiinteistöjen osalta. Jos ”rahahanat” menisivät kiinni, niin Inarin seurakunnan rahavaroja riittäisi palkkoihin ja muihin juokseviin kuluihin reilulle kolmelle kuukaudelle, kun taas Oulun hiippakunnassa keskimääräinen aika rahojen riittävyydelle on reilut seitsemän kuukautta. Inarin yhteismetsän puunmyyntikiistat osaltaan ovat vaikuttaneet myös Pohjois-Lapin seurakuntayhtymän ja samalla Inarin seurakunnan metsän myyntitulojen saantiin. Piispantarkastuksessa mainittiin, että niin Inarin seurakunnan kuin Pohjois-Lapin seurakuntayhtymän päättäjien päätökset ovat olleet selkeitä sekä asianmukaisia ja taloutta on hoidettu vastuullisesti, eikä Oulun hiippakunnalla ollut huomautettavaa.
Piispantarkastus on satoja vuosia vanha kirkollinen tapa, jossa piispa vierailee säännöllisin väliajoin hiippakuntansa seurakunnissa. Tarkastus osuu seurakunnan kohdalle noin kerran reilussa vuosikymmenessä, Inarin edellinen tarkastus oli vuonna 2009. Piispantarkastus on kokonaisuudessaan noin vuoden mittainen prosessi, vaikka varsinainen piispan vierailu seurakunnassa järjestetään muutaman päivän aikana.
Piispantarkastusten työmenetelmät ovat vuosien varrella monella tavalla muuttuneet. Vierailu on työkalu, jolla tarkastetaan, tuetaan ja rohkaistaan. Vaikutus on yhä enemmän taaksejääneiden asioiden tutkailun sijasta tulevaisuuteen katsomista, mitä Inarin seurakunnan tulisi tehdä seuraavina vuosina, jotta kirkon perustehtävä tulisi mahdollisimman hyvin hoidetuksi ja toteutetuksi, sanoo piispa Jukka Keskitalo. – Tämä ei ole Utsjoen seurakunnan piispantarkastus, mutta talouden osalta tässä on mukana molempien seurakuntien vuoden 2018 alusta aloittama Pohjois-Lapin seurakuntayhtymä.
Teksti ja kuvat: Marja-Liisa Ruhanen
Vastaa